Villanuttu ja -potkarit

Meidän pienimmät villavaatteet on 70-senttisiä ja siis elo-syyskuussa syntyvälle vauvalle nyt tulevana talvena vielä ihan liian isoja. Siispä neulomaan. Mallina poseeraava lähes 50-vuotias Kirsti-neiti on 65 cm pitkä, joten nuttu ja housut on noin 62-senttiset.

Ohjeet on Suuresta Käsityölehdestä muokattu, lankana on Novitan Puroa kolmea eri sävyä. Nämä on ensimmäisiä Puro-värejä, muistaakseni Tundra, Kanerva ja Revontuli.

 

Potkuhousujen olkaimissa on toisenkin napin verran säätövaraa.

Maitobaarin verhoilua

Siis imetysvaatetta. Nämä nyt ei ole mitään erityisen edustavia, mutta esittelen silti. Mulla oli kaksi miehen ja yksi isäni vanha hihaton trikoopaita. Isäni oma oli tarpeeksi pitkä ja siitä syntyi luukullinen imetystoppi leikkaamalla reunoista ylimääräisen leveydet pois ja ompelemalla siitä jäljelle jääneistä kaitaleista etukappaleeseen luukku.

 

Ei aivan XXL, kuten kokolappu väittää. :D

Miehen vanhat paidat oli liian lyhyitä tuollaisiksi, joten tein niistä tuubitopit, koska ne on myös käteviksi imetysvaatteiksi havaittu. Alkuperäisen paidan takakappaleesta tuli tuubitopin etukappale ja päinvastoin, koska etukappaleessa oli luonnollisesti syvempi pääntie ja siitä siis tuli matalampi kappale. Yläreunaan ompelin joustokanttinauhan.

 

Nämä olisi ehkä havainnollisempi kuvata päällä, mutta se nyt ei sattuneesta syystä onnistu...

Palmikkosukat ja tumput

Neuloin Pikku Myyn myssylle kaveriksi pienet palmikkosukat ja tumput. Ohje syntyi neuloessa, lanka on Novitan Bambino.

 

Nämä on pakattu sairaalakassiin!

Kukkasia ja kuvastin

...eli kirpparilöydöt käytössä.

 

 

 

Eihän noin minimaaliseen vessaan tarvitsisi kahta peiliä, mutta tuolla on itse asiassa ihan oikea käytönnöllinen tarkoitus. Tähän asti meillä ei nimittäin ollut mitään paikkaa, jolla peilata tukkaansa takaapäin. Nyt se onnistuu.

Punaraitainen verhokangas on isovanhempieni jäämistöä.