Kaappi on samaa alkuperää kuin olohuoneessamme oleva arkku. Kummisetäni kummitäti, jota setä ei ikinä ole tavannut, on jättänyt tavaroitansa isovanhemmilleni joskus 60-luvun lopussa ja myöhemmin lähettänyt kirjeen, että kummisetäni saa pitää ne. Kummisetä on säilyttänyt niitä tähän asti, eikä ole aiemmin uskaltanut antaa niitä eteenpäin (vaikka asuu 38 neliön yksiössä), koska ei ole ollut varma, onko hänellä valtuuksia antaa niitä pois. Keväällä, kun paappa kuoli ja mumma muutti vanhainkotiin ja heidän asuntonsa tyhjättiin, kummisetäni löysi sen kirjeen, jossa tavarat luvattiin hänelle ja uskalsi viimein antaa ne eteenpäin.
Se on niin kaunis!
